Eurooppalaisessa vertailussa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy Suomessa useammin kuin suurimmassa osassa muita EU-maita. Väkivallan yleisyyttä ja sen vaikutuksia on tutkittu parikymmentä vuotta. Tulokset kertovat, että väkivalta koskettaa naisia kaikissa ikäryhmissä ja sosioekonomisissa luokissa.

Tällä vuosikymmenellä poliisin tietoon on tullut noin 50 000 rikosta, jossa uhri on nainen tai tyttö. Sama määrä naisia kokee seksuaalista väkivaltaa vuosittain ja 16 naista kuolee parisuhdeväkivallan seurauksena. Nämä luvut ilmentävät jäävuoren huippua.

On selvää, että naisten ja tyttöjen riski joutua väkivallan uhriksi Suomessa on todellisuutta. Väkivallan seuraukset ovat aina vakavat, kuuluipa nainen enemmistöön tai syrjittyyn vähemmistöön. Kaikille tytöille ja naisille kuuluu oikeus elää ilman väkivallan pelkoa.

Oikeus syrjimättömään lainsäädäntöön

Naisiin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisy ja siihen puuttuminen on huomioitava lainsäädännössä. Hallituksen on esimerkiksi toteutettava seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus, jossa raiskauksen määritelmä ankkuroidaan suostumuksen puutteeseen. Tähän velvoittaa myös Suomen vuonna 2015 ratifioima Istanbulin sopimus.

Suostumusperustaisuuteen siirtyminen vaatii myös seksuaalisen hyväksikäytön pykälän uudistamista. Lain on tunnistettava valta-aseman väärinkäyttöön perustuva raiskaus raiskaukseksi, eikä luokiteltava tekoa seksuaaliseksi hyväksikäytöksi, kuten nyt tapahtuu.

Väkivalta ja myös eron jälkeinen vaino on otettava huomioon, kun määrätään lasten huoltajuudesta ja tapaamisoikeuksista. Väkivaltaa kokenutta vanhempaa ei pidä vastuuttaa väkivallan lopettamisesta ja lasten suojelemisesta – väkivallasta on vastuussa ainoastaan sitä käyttävä vanhempi. Toiseen vanhempaan kohdistuva väkivalta on väkivaltaa myös sitä todistavaa lasta kohtaan.

Vuonna 2019 julkaistun lähisuhdeväkivaltarikosten sovittelua koskevan raportin perusteella vakavassa väkivaltarikoksessa, jossa uhri on puoliso tai seurustelukumppani, on hyvin mahdollista, että väkivaltaan syyllistynyt selviää rikoksesta anteeksipyynnöllä. Lähisuhdeväkivaltatapauksissa tekijän on jouduttava rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan.

Voimassa olevan rikoslain sukupuolivaikutukset on arvioitava. Useat rikokset, jotka tyypillisesti kohdistuvat tyttöihin ja naisiin, etenevät jatkumossa. Tällä hetkellä väkivallan toistuvuus ja siitä aiheutuva pelko on huomioitu ainoastaan vainorikoksen määrittelyssä.

Oikeus saada apua ja tukea – ongelma lukuina

8: Suomessa tällä hetkellä olevien seksuaaliväkivallan uhrien Seri-tukikeskusten lukumäärä.

13: Suomen kokoisessa maassa tarvittavien seksuaaliväkivallan uhrien tukikeskusten lukumäärä.

300: Suomesta puuttuvien turvakotipaikkojen lukumäärä.

1905: Niiden ihmisten määrä, jotka eivät vuonna 2018 mahtuneet siihen turvakotiin, johon he hakeutuivat.

00100 ja lisänumero: Väkivallasta selviytymisvaiheessa olevan ihmisen saama tuki on postinumerolottoa. Joillakin paikkakunnilla on tarjolla palveluita myös selviytymisvaiheessa oleville ihmisille, joillakin ei käytännössä lainkaan. Kuntiin tarvitaan väkivaltaa kokeneille matalan kynnyksen tukikeskuksia, joihin pääsee ilman ajanvarausta, sosiaaliturvatunnusta, rahaa tai suomen kielen taitoa.

Tarvitaan ihmisiä, rahaa ja vahvoja rakenteita

Suomessa väkivallan vastaisia toimia toteutetaan pirstaleisesti – jos ollenkaan – ja niiden alirahoitus on ollut kroonista. Hinnan maksavat väkivaltaa kokeneet. Mahdollisesta sote-uudistuksesta riippumatta tytöille ja naisille kuuluu vapaus elää ilman väkivallan pelkoa. Siksi vaadimme rakenneuudistusta, jolla rakenteellisen väkivallan jatkumolle laitetaan piste.

Tietoa ja selvityksiä tämän uudistuksen toteuttamiseen on riittävästi, nyt tarvitaan vahvoja toimenpiteitä!

Keskitetty seuranta: Pysyvään muutokseen tarvitaan vahvat rakenteet niin kansallisella kuin maakunta- ja kuntatasolla. On oltava vähintään yksi taho, joka seuraa miten väkivaltaa kokeneiden palvelut kehittyvät, miten ne ovat saavutettavissa ja ketkä niitä tarvitsevat.

Neuvottelukunnat: Maakuntiin on perustettava väkivallan torjunnan neuvottelukunnat, jotka vastaavat maakunnallisista väkivaltatyön osaamisverkostoista ja verkostojen kehittämisestä.

Raportoija: Kansallisesti naisiin kohdistuvan väkivallan siirtäminen historiaan vaatii raportoijan,  riippumattoman tahon, joka kehittää, arvioi ja seuraa keinoja, joilla naisiin kohdistuva väkivalta saadaan vähenemään ja loppumaan.

Koulutus: Myös koulutus ja kampanjointi ovat avainasemassa. Esimerkiksi ihmisoikeus- ja seksuaalikasvatuksen tulee olla läpileikkaavana lasten ja nuorten koulutuksessa.

Allekirjoita vetoomus ja vaadi pääministeri Sanna Marinilta ja hänen johtamaltaan hallitukselta vahvoja toimia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan!

Yhdessä teemme pelotonta maailmaa kaikille tytöille ja naisille Suomessa.