Nur oli aina haaveillut opiskelevansa Japanissa. Hyvästellessään vanhempansa ennen lähtöään Tokioon, hän ei tiennyt, että tuo unelma muuttuisi pian painajaiseksi.
Kaksi vuotta myöhemmin, huhtikuussa 2017, Nurin äiti soitti hänelle hätääntyneenä. Äiti kertoi alueen poliisin antaneen Nurille käskyn palata takaisin kotimaahan. Nurin oikeaa nimeä emme voi turvallisuussyistä paljastaa.
Pian tämän jälkeen myös Nurin isä soitti pojalleen – hänen viestinsä oli vielä edellistäkin uhkaavampi: “Älä tule takaisin, älä lähetä heille mitään asiakirjoja. Älä ota meihin enää yhteyttä”.
Nur oli hämmentynyt ja kauhuissaan, mutta hänen tilanteensa ei ollut ainutlaatuinen. Hän oli ja on yksi monista uiguureista, jotka ovat ulkomaille muutettuaan jääneet Kiinan hallituksen ja sen sortotoimien hampaisiin. Uiguurit ovat Luoteis-Kiinan Xinjiangin autonomisen alueen muslimienemmistöinen etninen vähemmistö.
Kasvava määrä todisteita osoittaa, että Kiinan viranomaiset ovat pidättäneet lähes miljoona uiguuria, kazakkia ja muuta etnisten vähemmistöjen edustajaa vuodesta 2017 lähtien. Nämä ihmiset on suljettu “uudelleenkoulutuksen” ja “ammattikoulutuksen” varjolla vankileireille. Leireillä vangitut joutuvat laittoman kohtelun ja kidutuksen uhreiksi.
Japanissa ja muualla kotimaansa ulkopuolella asuville uiguureille kotiinpaluu on kaksiteräinen miekka. Palatessaan he saavat mahdollisuuden tavata jälleen läheisensä, mutta toisaalta he ovat vaarassa joutua mielivaltaisten pidätysten kohteeksi.
Tästä myös Nurin isä yritti varoittaa poikaansa. Nyt Nurilla on edessään mahdoton valinta: paluu kotimaahan vankeuden uhalla, tai elämä Japanissa ilman kontaktia omaan perheeseensä.
Xinjiangin poliisi vaati Nurin äidiltä asiakirjatodisteita Nurin opinnoista Japanissa jo kuukausia ennen kuin äiti varoitti poikaansa. Tokiossa sijaitsevasta Kiinan suurlähetystöstä neuvottiin Nuria hankkimaan tarvittavat asiakirjat ja lähettämään ne Xinjiangiin. Tällä hetkellä Nur on liian peloissaan ottaakseen yhteyttä poliisiin.
Muut haastattelemamme Japanissa asuvat uiguurit ovat samassa tilanteessa kuin Nur: huoli läheisistä on suuri, mutta he ovat liian peloissaan palatakseen kotiin heidän luokseen. Monet kertovat kotikaupunkiensa poliisien kyselleen heidän vanhemmiltaan tietoja ulkomailla asuvista lapsista. Joiltakin on tiedusteltu jopa osoitteita ja yhteystietoja.
Vaikka Kiinan ulkopuolella asuvat uiguurit välttäisivätkin kotiin palatessaan pidätyksen ja leirit, he eivät välttämättä pääse poistumaan Kiinasta passiongelmien vuoksi. Tämä lisää entisestään kotiinpaluuseen liittyvää pelkoa.
Nurin täytyi maksaa 40 000 yuania (noin 5 800 dollaria) kotikaupunkinsa poliisille hakiessaan passia ennen lähtöään Japaniin vuonna 2015. Hän ei tiedä mitä tapahtuu, kun passi menee vanhaksi. Toinen Japanissa asuva uiguuri kuvaa tilannettaan seuraavasti: “Olen huolissani siitä, mitä tapahtuisi, jos menisin Kiinan suurlähetystöön. Pelkään, että he takavarikoivat passini”.
Haastattelemamme uiguurit kertovat näin tapahtuneen osalle ihmisistä, jotka olivat koettaneet uusia kiinalaisen passinsa. Ilman passia nämä ihmiset eivät voi enää poistua Japanista. Tällainen mielivaltainen kieltäytyminen passin palauttamisesta tai uusimisesta rikkoo oikeutta liikkumisen vapauteen.
Yli kahdelle tuhannelle Japanissa asuvalle uiguurille oleskelu maassa on toistaiseksi mahdollista viisumin turvin, vaikka heillä ei olisikaan passia. Uhka siitä, etteivät he koskaan enää näe perheitään on todellinen, kuten on myös pelko sukulaisten joutumisesta uudelleenkoulutusleireille.
Eräs haastattelemamme uiguurinainen kertoo, että kolme hänen sukulaistaan on vangittu uudelleenkoulutusleireille Xinjiangin lounaisosassa sen jälkeen, kun he vierailivat hänen luonaan Japanissa. Nainen on harkinnut kotiinpaluuta löytääkseen sukulaisensa, mutta pelkää joutuvansa itsekin vangituksi.
Kun naisen kiinalainen passi vanhentui, Kiinan suurlähetystön viranomaiset kertoivat passin uusimisen olevan mahdollista vain, jos nainen palaa Xinjiangiin. Monen uiguurin mielestä tämä on ansa – Kiinan hallituksen pakkokeino, jolla uiguurit saadaan palaamaan Xinjiangiin “uudelleenkoulutukseen”.
“Kuka tietää, mitä hänelle tapahtuisi Kiinaan paluun jälkeen?”, naisen aviomies sanoo. “Kaipaamme perhettämme, mutta palaaminen asettaisi meidät vaaraan. Emme tiedä mitä voimme tehdä.”
Kukaan haastattelemistamme uiguureista ei suhtaudu optimistisesti siihen mahdollisuuteen, että he voisivat koskaan palata Xinjiangiin perheidensä luokse.
“Viisumin turvin voimme asua Japanissa. Mutta olemme huolissamme voimmeko uusia passimme, kun ne vanhenevat tai mitä tapahtuu, jos palaamme Kiinaan. Meillä ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoja”, eräs haastateltu kertoo.
Isänsä kauhistuttavan puhelun jälkeen Nur ei ole juurikaan ollut yhteydessä vanhempiinsa. Heidän yhteydenpitonsa rajoittuu WeChat-viestipalvelussa vaihdettuihin lyhyisiin viesteihin, joissa vanhemmat ovat vahvistaneet olevansa vapaana ja turvassa. Tällä hetkellä se on parasta, mitä Nur uskaltaa toivoa.
***
Teksti: Patrick Poon. Kirjoittaja toimii Amnesty Internationalin Kiina-tutkijana.