Mikäli pääministeri Viktor Orbán ja pääministerin kansliaa johtava ministeri Gergely Gulyás pitävät viikonloppuna annetut lupauksensa, Unkarin parlamentti äänestää poikkeustilavaltuuksien purkamisesta 26. toukokuuta. Äänestys lienee läpihuutojuttu, sillä yli kaksi kolmannesta edustajasta kuuluu hallituspuolue Fidesziin.
Samalla Orbán pyrkii näpäyttämään eurooppalaisia kritisoijiaan: hänen mukaansa tavoitteena oli aina palata normaaliin demokraattiseen päiväjärjestykseen ja toimet olivat perusteltuja koronapandemian torjumiseen. Oikeusministeri Judit Varga komppasi Orbánia, syyttäen tahoja “Brysselistä Budapestiin kansainvälisen lokakampanjan masinoinnista”, joiden tulisi pyytää anteeksi “Unkarin maineen pilaamisesta”.
Ulkoisten vihollisten osoittaminen ei ole Unkarin hallituksen retoriikassa vierasta. Mutta anteeksipyyntöihin tuskin sen sijaan on syytä, kun tarkastelee hallituksen viimeviikkoisia aikaansaannoksia.
Suhteelliset ja perustellut toimet?
Otetaan ensin tarkasteluun Orbánin väitteet toimien perusteluista. Kun yleisenä kriteerinä hätätilan asettamiselle ja perusoikeuksien rajaamiselle pidetään tarkkarajaisuutta, suhteellisuutta ja lainmukaisuutta, ei Unkari selviä tästä testistä puhtain paperein.
Vai kuinka merkittäviltä pandemiatoimilta kuulostavat Budapest-Belgrad -rautatieprojektin salaaminen kymmeneksi vuodeksi, museokorttelin rahoituksen uudelleenjärjestely tai puoluerahoituksen puolittaminen?
Yksi korona-ajan kiistellyimmistä esityksistä pyrki syrjäyttämään pormestareiden päätösvallan Fidesz-johtoisilla komiteoilla. Päätös olisi käytännössä tehnyt tyhjäksi Unkarissa viime vuonna käytyjen kunnallisvaalien tulokset, joissa oppositio nousi yhteisvoimin lukuisten kaupunkien johtoon.
Asetus sai osakseen laajasti kriitiikkiä ja lopulta se vedettiin pois vain muutama tunti esittelyn jälkeen. Päätöstä todennäköisesti edesauttoi markkinoiden reaktio: Unkarin forintti romahti samaan aikaan historiallisen alhaiselle tasolle.
Paluu demokratiaan?
Entäs sitten se vääjäämätön paluu normaaliin demokraattiseen päiväjärjestykseen?
Orbán voi jälkikäteen korostaa pyyteettömiä tarkoitusperiään, mutta on hyvä huomata, että Unkari on ainoa EU-valtio, jossa luotiin olosuhteet ja mahdollisuus vallan keskittämiseen. Vaikka Unkarin perustuslaissa on määritelty toimenpiteet hätä- tai poikkeustilan julistamiseen, päätti Orbánin hallitus koetella parlamentarismin rajoja, kun se asetti poikkeustilan vailla takarajaa tai selkeitä rajoitteita. Käytännössä poikkeustilan purkaminen jäi Fidesz-puolueen harkinnan varaan.
Vaikka poikkeustilan lopettaminen on erinomainen asia, ei Unkari palaa varsinaisesti mihinkään odotettuun normaalitilaan. Oikeusjärjestelmän riippumattomuus on uhattuna, median moniäänisyys hävinnyt ja parlamentaariset instituutiot täysin Fideszin hallussa.
Emme saa antaa Unkarin johdon mainostaman demokratiaan palaamisen hämätä: se luopuu nyt lainsäädännön ohituskaistastaan, ei vallankahvastaan. Istanbulin sopimuksen hylkääminen ja uunituore laki sukupuolen juridisen vahvistamisen kieltämisestä osoittavat, että kurssi on yhä vastatuulessa eurooppalaisten arvojen kanssa.
Unkarin oikeusvaltion tulevaisuus on meidän kaikkien käsissä. Sen puolustamisessa ei ole mitään anteeksipyydeltävää.
***
Teksti: Teemu Hakoniemi. Kirjoittaja toimii verkkotuottajana ja kampanjoijana Amnestyn Suomen osastossa. Kirjoittajan näkemykset eivät välttämättä edusta Amnestyn virallista kantaa.