Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin raportti kartoittaa maailmalla olevien 21 miljoonan pakolaisen tilannetta. Amnestyn mukaan valtioiden epäonnistuminen pahentaa kriisiä ja pakolaisten ongelmia entisestään.
“Kourallinen maailman valtioista on jätetty huolehtimaan aivan liian suuresta taakasta vain siksi, että ne sattuvat sijaitsemaan lähellä konfliktialueita. Tilanne on täysin kestämätön. Sen seurauksena miljoonat sotaa pakenevat joutuvat kestämään epäinhimillisiä oloja ja kärsimystä”, Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio sanoo.
Amnestyn raportti esittelee myös oikeudenmukaisen ja käytännöllisen ratkaisun, jossa kymmenelle prosentille maailman pakolaisista löydettäisiin koti joka vuosi. Sitä noudattamalla pakolaisten auttaminen jakautuisi tasaisesti valtioiden kesken.
“Johtajiemme on aika käydä vakava ja rakentava keskustelu siitä, miten yhteiskuntamme voivat auttaa sotaa ja vainoa pakenevia ihmisiä. Heidän on selitettävä, miten pankkien pelastamiseen ja sotien käymiseen riittää rahaa, mutta 21 miljoonan hädässä olevan auttamiseen ei”, Aarnio sanoo.
Pakolaisia painostetaan takaisin sotaa käyviin maihin
Kyvyttömyys vastata pakolaistilanteeseen on kärjistänyt kriisiä monella mantereilla. Pakolaiset joutuvat pahimmillaan vaarallisille reiteille tai palaamaan konfliktin keskellä oleviin maihin. Esimerkiksi jo yli 10 000 afgaanipakolaista on joutunut pakenemaan takaisin Afganistaniin Pakistanista, sillä viranomaisten häirintä on kiihtynyt maassa.
Myös Keniassa valtavalla Dadaabin pakolaisleirillä olevia pakolaisia painostetaan palaamaan Somaliaan. Yli 20 000 somalialaisen arvioidaan palanneen leiriltä kotimaahansa.
Pakolaisia pidetään useilla mantereilla julmissa oloissa. Esimerkiksi osa EU-maista ja Australia käyttävät järjestelmällisiä ihmisoikeusloukkauksia keinona pitää pakolaiset poissa maaperältään. EU pyrkii kyseenalaisiin pakolaissopimuksiin muun muassa Libyan ja Sudanin kanssa pitääkseen pakolaiset ja siirtolaiset poissa.
Pakolaistilanne olisi ratkaistavissa, jos vauraat maat tekisivät osuutensa
Vastuun pakolaisten auttamisesta pitäisi jakautua perustuen puolueettomasti tehtyyn arvioon maiden kantokyvystä. Vastuunjaossa olisi huomioitava muun muassa maan varallisuus, väkiluku ja työttömyysaste. Vastuuta pakoileville maille on tehtävä selväksi, että niiden on tehtävä osuutensa.
Nykyinen epäsuhta vastuun jakautumisessa näkyy hyvin Syyrian pakolaistilanteessa. Esimerkiksi Britannia on ottanut vastaan vain 8 000 syyrialaista sitten vuoden 2011. Jordanian väkiluku on noin kymmenen prosenttia Britannian väkiluvusta, mutta se on ottanut vastaan 655 000 syyrialaista pakolaista.
”Ongelma ei ole pakolaisten määrä. Ongelma on, että suuri osa maailman vauraimmista maista vastaanottaa pakolaisia ja tekee muutenkin vähiten. Jos jokainen näistä vauraista maista tekisi osuutensa, tilanne olisi ratkaistavissa. Siihen ei ole kyetty yhteistyöhalun ja poliittisen tahdon puutteen vuoksi”, Aarnio sanoo.
Jos tahtoa ja johtajuutta on, maat kykenevät tekemään osuutensa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kanada, joka on vastaanottanut lähes 30 000 syyrialaista sitten marraskuun 2015.
Amnesty vaatiikin uuden pysyvän uudelleensijoitusmekanismin luomista, jotta haavoittuvimmassa asemassa oleville pakolaisille saataisiin lisää kiintiöpaikkoja. Lisäksi tarvitaan erillinen siirtomekanismi Syyrian pakolaiskriisin kaltaisia poikkeuksellisia tilanteita varten, joissa muutamat naapurimaat ovat joutuneet selviytymään suhteettoman suurten pakolaismäärien kanssa.
Koko maailman pakolaistilannetta koostava raportti on luettavissa liitteenä.