”Kaksi vuotta, vaiko sittenkin kolme”, Hilla Mäkelä vastaa kysymykseen siitä, kuinka kauan hän on toiminut Amnestyn aktiivina. ”Kolme, koska mä tulin mukaan vuosi sun jälkeen”, Betta Saari täydentää. Olemme tulleet tamperelaiseen Tallipihan kahvilaan pakoon viilenevää syysiltaa. Kaakaomuki lämmittää sormia, ja tarina luistaa.
Tampereen paikallisryhmän aktiivit Hilla ja Betta ovat osallistuneet Kirjeitä vapaudelle –kampanjaan joka vuosi Amnestyyn liittymisensä jälkeen. Kampanjaan, jossa miljoonat ihmiset ympäri maailmaa kirjoittavat tukiviestejä heille, joiden ihmisoikeuksia on loukattu, ja vetoomuskirjeitä heille, joilla on valtaa saada muutosta aikaan. Tampereen Amnesty-ryhmä on pitänyt kirjepöytää ravintola Telakalla ja kerännyt allekirjoituksia vetoomuksiin yliopiston aulassa. ”Kivointa oli kuitenkin se, kun kokoonnuimme yhdessä oman paikallisryhmän kanssa kahvilaan kirjoittamaan kirjeitä”, kertoo Betta.
Yhteistyö on voimaa
Toinen Hillan ja Bettan muistelema Kirjeitä vapaudelle –huippuhetki oli yhteistyö Radikaalit ristipistot –käsityöaktivismiryhmän kanssa. Aktivistiryhmän kanssa järjestetyssä tapaamisessa kampanjaviestejä kirjottiin kankaalle risipistotekniikalla. Sosiaalisessa mediassa jaetut ristipistoviestit herättivät paljon positiivista huomiota.
Yhteistyö muiden kanssa onkin Hillan ja Bettan mielestä ”ihan parasta” aktivismissa. Uudet yhteistyökuviot ovat tämän vuoden kampanjointia varten jo suunnitelmissa. Tänä poikkeuksellisena vuonna Kirjeitä vapaudelle –kampanjankin tekeminen painottuu virtuaaliseen osallistumiseen, ja se on oikeastaan ihan mielenkiintoista. “Olen fiiliksissä tästä vuodesta, kun on kaikkea erilaista, mitä kampanjassa voi tehdä”, Hilla hehkuttaa.
Ei vihaa vaan toimintaa
Hillalle ihmisoikeusaktivistiksi ryhtyminen oli vastaus maailmantuskaan. Betta taas kertoo hakeneensa aktivismista vaihtoehtoa vihalle seurattuaan gradututkielmansa aiheen vuoksi tiiviisti poliittisen äärioikeiston kehittymistä ja liikkeen leviämistä: ”Ahdistuin vihan määrästä ja siitä, miten joidenkin ihmisyyttä, ihmisoikeuksia ja olemassaoloa kyseenalaistettiin. Kun sitten itsenäisyyspäivänä äärioikeisto marssi läpi Kallion hakaristilippujen kanssa, osallistuin hetken mielijohteesta vastamielenosoitukseen.”
Bettalle on tärkeää, että vihaan ei vastata vihalla, ja tämän ajatuksen kannustamana hän löysi tiensä Amnestyn aktivistiksi. “Uskon, niin kliseistä kuin se onkin, että rakkaudellisella, lämpimällä ja avoimella lähestymistavalla voi saada enemmän aikaan. Sitä kautta löysin Amnestyn.”
Suuressa kansainvälisessä liikkeessä toimimista Hilla ja Betta pitävät hyvänä polkuna aktivismiin. Tuntuu hyvältä saada valmiita ehdotuksia siitä, mitä voi tehdä, kun on esimerkiksi seurannut uutisia jostakin järkyttävästä tilanteesta.
Myrskyä päin
Betta myöntää, että epämääräinen poikkeusaika uhkaa välillä viedä voimat, myös aktivismista. Pakito-koira kuitenkin auttaa häntä jaksamaan pimeää syksyä. ”Parasta eläimissä on se, että niiltä saa tosi pyyteetöntä rakkautta”, Betta vinkkaa. Hilla puolestaan kehottaa katsomaan pimeneviä päiviä ja synkkää säätä hyväksyvästi, laittamaan päälle monta kerrosta vaatteita, päähän kuulokkeet ja lähtemään syysmyrskyyn kävelylle: “Elämähän on seikkailu!”
Liity mukaan Kirjeitä vapaudelle -kampanjaan.
Kampanja on käynnissä 9.11.-11.12.