Kansainvälistä suojelua saaneiden perheenyhdistämistä on vaikeutettu viime vuosien aikana merkittävästi. Kiristyksiä on tehty sekä lainsäädäntöön että käytäntöihin, ja perhettään yhdistävä henkilö joutuu kohtaamaan esimerkiksi lähes mahdottoman toimeentuloedellytyksen.
Marja-Liisa ja Taru ova työskennelleet Amnestyn pakolaiskampanjan parissa vuodesta 2015 lähtien. Tuolloin molemmat kokivat, että yhteiskunnallinen tilanne vaati heitä toimimaan ja ottamaan kantaa. Tämän kevään perheenyhdistämiskampanjaa he pitävät yhtenä aktivistiaikansa palkitsevimmista hetkistä. Kampanjointia on ollut tekemässä monimuotoinen ja tasa-arvoinen joukko aktivisteja.
“On ollut hienoa päästä työskentelemään yhteistyössä niiden ihmisten kanssa, joita perheenyhdistäminen on konkreettisesti koskettanut. Olen kokenut aivan uudenlaista yhteenkuuluvuutta, kun monista eri kulttuureista tulevat ihmiset ovat kokoontuneet yhteen ja olleet kiinnostuneita samasta aiheesta. Vaikea kuvitella, että vastaavaa olisi voinut kokea muuten kuin Amnestyn kautta”, kuvailee Taru. “Tämän äärimmäisen epäluuloisen ja kärjistyneen ilmapiirin keskellä me olemme saaneet tehdä töitä lämpimässä ja iloisessa yhteisössä: laittaa pystyyn kekkerit, joissa valmistetaan ja jaetaan ateria”, Marja-Liisa Trux kertoo.
“Pahat asiat ovat totta, vaikka ne tapahtuvat jossain toisaalla jollekin toiselle”
Aktivismin ja ihmisoikeustyön taustalla Tarulla ja Marja-Liisalla on voimakas kokemus maailmassa vallitsevasta epäoikeudenmukaisuudesta sekä omasta etuoikeutetusta asemasta. Taru on ollut mukana Amnestyn toiminnassa vuodesta 2012. Sinä aikana hän on saanut kokea, miten aktivismilla on saatu hyvää aikaan: vapautettu mielipidevankeja ja puututtu epäkohtiin. “Haluan toimia, koska näen maailmassa niin paljon epäoikeudenmukaisuutta. Mielestäni meidän pitää edes yrittää tehdä asioille jotain, vaikka siitä ei heti tulisikaan suoraa tulosta”, Taru pohtii.
”En ehkä haluaisi elää sellaisessa maailmassa, jossa vain katson vierestä.”
Organisaatiotutkijana työskentelevä Marja-Liisa on ollut Amnestyn aktivisti 1980-luvulta lähtien. Hänelle ihmisoikeustoiminta on ollut tapa kasvaa ihmiseksi ja osaksi yhteiskuntaa, ja vuosien pitkäjänteisen työn ansiosta hän on saanut myös nähdä aktivismin konkreettiset tulokset. “Kun ajattelen sitä nuorta ja ujoa opiskelijatyttöä, joka aloitti aktivistina silloin 80-luvulla, niin ensin se tuntui tosi järisyttävältä kirjoittaa ja lähetellä kirjeitä kaiken maailman keisareille ja kenraaleille. Pian aloin kuitenkin huomata olevani osa liikettä, jolla on vaikutusvaltaa ja joka saa asioita tapahtumaan”, hän muistelee.
Aktivismi valaa uskoa ihmisiin. Sen myötä on myös helpompi kohdata huonot uutiset, sillä yhdessä aktivistitoverien kanssa on mahdollista yrittää vaikuttaa asioihin. Marja-Liisa ja Taru korostavat, että ihmisoikeudet ovat meidän yhteinen vastuumme, vaikka vaino tai uhka ei kohdistuisikaan juuri meihin itseemme: “Pahat asiat ovat totta, vaikka ne tapahtuvat jossain toisaalla jollekin toiselle. En ehkä haluaisi elää sellaisessa maailmassa, jossa vain katson vierestä. Se nakertaisi jo minunkin ihmisyyttäni”, Marja-Liisa sanoo.
“Aktivismi vähentää ihanasti angstia”
Usein sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Vaikka media on täynnä toinen toistaan huonompia uutisia, Taru ja Marja-Liisa ovat kokeneet, miten aktivismi ja toiminta ovat helpottaneet oloa ja auttaneet näkemään maailmassa myös valoa ja hyvyyttä. Taru tuo esiin, miten aktivismilla on valtava merkitys jo pelkästään solidaarisuuden osoituksena: “Tietyt tarinat eivät näy mediassa. Mutta kun on kirjoittanut kirjeitä joidenkin ihmisten puolesta, muistaa kuinka erityisiä ja rohkeita ne ihmiset ovat olleet. Pitkäjänteinen työ esimerkiksi mielipidevankien puolesta, synnyttää myös tosi voimakkaan henkisen sitoumuksen”, hän pohtii. Marja-Liisa puolestaan korostaa aktivismin voimaannuttavaa vaikutusta: “Aktivismi laskee ihanasti angstia. Kun on tehnyt jotain, ei tarvitse enää huolehtia niin paljon. Kun saa tietää, miten monia ihmisiä työskentelee jo siellä etulinjassa, ymmärtää maailman olevan sellainen paikka, jossa on aika paljon toivoa”, hän summaa.
”Kun on kirjoittanut kirjeitä joidenkin ihmisten puolesta, muistaa kuinka erityisiä ja rohkeita ne ihmiset ovat olleet.”
Ihmisoikeusaktivisti pääsee vaikuttamaan politiikkaan ja yhteiskuntaan sekä Suomen tasolla että kansainvälisesti. Samalla saa myös kansalaiskasvatuksen ja vaikuttamisen perusoppimäärän. Marja-Liisa on opettanut aktivismin perusteita myös lapsilleen: “Tuntuu hyvältä, että nyt olen voinut viedä omia lapsiani mielenosoituksiin ja neuvoa, kuinka kansalaisaloitteita allekirjoitetaan. Opettaa asioita, joita itse pidän demokratian ABC:nä. Ne ovat työkaluja – niitä pitää käyttää, etteivät ne ruostu”, hän summaa.
Aktivismin lisäksi Marja-Liisa ja Taru kehottavat kaikkia kiinnittämään huomiota kahteen asiaan: toisiin ihmisiin ja ruokaan rakkaudenosoituksena. Taru peräänkuuluttaa sitä, miten tärkeää olisi löytää harmoninen tapa jakaa maailma ja elää toisten ihmisten kanssa. Perheenyhdistämislounaiden hengessä Marja-Liisa puolestaan nostaa esiin, miten hyvä ruoka ja sen valmistaminen yhdessä läheisten kanssa on osoitus välittämisestä ja rakkaudesta.
Vaikuta vaalien alla, haasta kansanedustaja toimimaan perheenyhdistämisen puolesta. Vinkkejä yhteydenottoihin saat Amnestyn toimintapaketista.
Vaadi tulevalta hallitukselta perheenyhdistämisen helpottamista – allekirjoita vetoomus.