Amnestyn tuoreen Between Life and Death: Refugees and Migrants Trapped in Libya’s Cycle of Abuse -raportin mukaan tuhansia pakolaisia ja siirtolaisia pidetään vangittuina niin Libyan valtiollisissa kuin epävirallisissa pidätyskeskuksissa. Olosuhteet keskuksissa ovat monin paikoin epäinhimilliset. Vangitut ovat joutuneet muun muassa kidutuksen ja seksuaalisen väkivallan uhreiksi.
”Turvaa hakevien ihmisten Libyassa kohtaama väkivalta, kidutus ja muu kaltoinkohtelu on järkyttävää. He ovat ihmisoikeusloukkausten kierteessä. Euroopan komissio julkisti eilen uuden turvapaikkapolitiikkaa koskevan sopimuksen, joka pyrkii vahvistamaan EU:n yhteistyötä unionin ulkopuolisten maiden, kuten Libyan, kanssa muuttoliikkeen hallitsemiseksi”, sanoo Amnestyn Suomen osaston oikeudellinen asiantuntija Kaisa Korhonen.
Amnestyn haastattelemat ihmiset ovat kertoneet todistaneensa tai itse olleensa uhreina kuin turvaa hakevia on kidutettu, raiskattu tai jopa tapettu. Monien pidätettyjen olinpaikka ei ole tiedossa. Viime aikoina ihmisiä on siirretty epävirallisiin pidätyskeskuksiin.
Fyysisen väkivallan lisäksi turvaa hakevien omaisuutta on varastettu ja heitä on käytetty pidätyskeskuksissa työvoimana. Monilla ei ole mahdollisuutta puhtaaseen veteen tai peseytymistiloihin. Koronaviruksen leviämisen riski on ahtaissa keskuksissa ilmeinen. Useampi turvaa hakenut on menehtynyt terveydenhoidon laiminlyönnin, väkivallan tai ravinnon puutteen seurauksena. Kymmenet raporttiin haastatellut ovat kertoneet Amnestylle todistaneensa pidätyskeskuksissa läheisensä kuoleman.
Mielivaltaisten pidätysten lisäksi pakolaiset ja siirtolaiset ovat Libyassa jatkuvassa vaarassa joutua paikallisten sotajoukkojen, aseellisten ryhmien ja ihmiskauppiaiden sieppaamiksi. Useimmat siepatut ovat joutuneet kidutetuksi tai raiskatuksi.
EU ja sen jäsenvaltiot ylläpitävät ongelmaa
Koronapandemian seurauksena asetetut matkustusrajoitukset ovat pahentaneet Libyan tilannetta entisestään. Monet turvaa hakevat päätyvät epätoivossaan yrittämään Välimeren ylitystä merikelvottomilla veneillä. Lisäksi ylityspaikat ovat vaarallisia vesistöillä toimivien rikollisryhmien ja Libyan rannikkovartioston (LCG) takia. Viimeisen neljän vuoden aikana rannikkovartiosto on vanginnut ja palauttanut Libyan pidätyskeskuksiin arviolta 60 000 ihmistä.
Euroopassa on haluttu pysäyttää merenylitykset mantereelle hinnalla millä hyvänsä. EU:n jäsenvaltiot ovat Italian johdolla tehneet yhteistyötä Libyan viranomaisten kanssa vuodesta 2016 lähtien ja tarjonneet rannikkovartiostolle muun muassa pikaveneitä ja koulutusta pakolaisten kiinniottamiseksi.
”Libyasta on tullut äärimmäisen vihamielinen ympäristö turvatumpaa elämää etsiville pakolaisille ja siirtolaisille. Tästä huolimatta EU ja sen jäsenvaltiot jatkavat vielä vuonna 2020 politiikkaa, joka altistaa kymmenet tuhannet ihmiset ihmisoikeusloukkausten uhreiksi”, sanoo Kaisa Korhonen.
Turvaa hakevien ahdingon taustalla on Libyassa vuosia jatkunut epävarmuus ja aseelliset konfliktit. Taistelua käydään Länsi-Libyaa hallitsevan, YK:n tukeman väliaikaishallinnon ja Itä-Libyaa hallitsevan Libyan kansallisen armeijan välillä.