Kuolemanrangaistus on julma, epäinhimillinen ja ihmisarvoa alentava rangaistus, joka loukkaa oikeutta elämään äärimmäisellä tavalla. Se on peruuttamaton rangaistus, johon saatetaan tuomita syytön henkilö. Kuolemanrangaistus loukkaa perustavanlaatuisinta ihmisoikeutta, oikeutta elää.
Jotkut maat teloittavat ihmisiä, jotka olivat rikoksen tekohetkellä alle 18-vuotiaita, ja toiset käyttävät kuolemanrangaistusta mielenterveysongelmista kärsiville ihmisille. Ennen teloitusta ihmisiä vangitaan vuosiksi kuolemanselleihin. Vankeusaikanaan he eivät tiedä sitä, milloin teloituspäivä koittaa tai sitä, saavatko he vielä nähdä perheensä viimeisen kerran.
Amnesty vastustaa kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikkialla ja kaikissa tapauksissa. Olemme työskennelleet teloitusten lopettamiseksi vuodesta 1977, jolloin kuolemanrangaistuksen oli lakkauttanut vain 16 valtiota. Nykypäivänä määrä on noussut 108:aan – yli puoleen maailman valtioista.
108
valtiota, jossa kuolemanrangaistus on kielletty kokonaan
483
toimeenpantua teloitusta vuonna 2020 (pois lukien Kiina) – noin 26% vähemmän kuin vuonna 2019
1000+
toimeenpantua teloitusta Kiinassa vuonna 2020. (Kiina ei julkaise tietoja)
Amnestyn kuolemanrangaistus-raportti 2020
Vuonna 2020 teloitettiin tiettävästi ainakin 483 ihmistä – 26 % vähemmän kuin edellisvuonna. Teloituksia toimeenpantiin 18 eri maassa.
Egypti teloitti vuonna 2020 ainakin 107 ihmistä, eli yli kolminkertaisesti enemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin luku oli 32.
Saudi-Arabiassa toimeenpantujen teloitusten määrä oli yli 85 % pienempi kuin vuonna 2019. Oman, Qatar, Intia ja Taiwan jatkoivat teloituksia yhden tai useamman vuoden tauon jälkeen. Yhdysvalloissa teloitettiin 17 ihmistä, joista kymmenen Donald Trumpin uudelleen käyttöön ottamina liittovaltion teloituksina.
Nykytilanne
Kuolemanrangaistus on peruuttamaton, ja virheitä tapahtuu. Pelkoa syyttömän teloittamisesta ei voida koskaan täysin poistaa. Vuodesta 1973 lähtien Yhdysvalloissa ainakin 166 kuolemanselliin vangittua on vapautettu. Osa tuomituista on teloitettu, vaikka heidän syyllisyydestään on osoitettu vakavia epäilyjä.
Kuolemanrangaistus ei estä rikollisuutta. Ahkerimmin teloittavat valtiot vetoavat kuolemanrangaistuksen pelotevaikutukseen. Tämä väite on toistuvasti kiistetty. Ei ole todisteita siitä, että kuolemanrangaistus olisi tehokkaampi keino vähentää rikollisuutta kuin vankeusrangaistus.
Kuolemanrangaistusta käytetään usein vääristyneissä oikeusjärjestelmissä. Osassa maista, joissa teloitetaan eniten ihmisiä, on syvästi epäoikeudenmukainen oikeusjärjestelmä. Kolme eniten teloittavaa valtiota – Kiina, Iran ja Egypti – ovat määränneet kuolemantuomioita epäoikeudenmukaisten oikeudenkäyntien seurauksina. Monet kuolemantuomiot perustuvat tunnustuksiin, jotka on saatu kiduttamalla.
Kuolemanrangaistus on usein syrjivä. Kuolemaan tuomitaan useimmiten henkilöitä, jotka ovat köyhiä tai kuuluvat esimerkiksi etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön. Köyhillä ja marginalisoiduilla ryhmillä on myös heikommat mahdollisuudet saada oikeudellista apua itsensä puolustamiseksi.
Kuolemanrangaistusta käytetään poliittisena aseena. Joidenkin maiden, kuten Iranin ja Sudanin viranomaiset käyttävät kuolemanrangaistusta poliittisten vastustajiensa hiljentämiseksi.
Amnesty vaatii
Amnesty kampanjoi kuolemanrangaistusta vastaan vaatimalla teloitusten lopettamista, vaatimalla maita kieltämään kuolemanrangaistuksen lailla sekä edistämällä kansainvälisiä, kuolemanrangaistusta vastustavia sopimuksia. Kuolemanrangaistuksen vastustaminen on osa yhteiseurooppalaisia arvoja ja sen poistaminen on myös yksi EU:n ihmisoikeuspolitiikan painopiste.
YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa kielletään kidutus sekä julmat, epäinhimilliset rangaistukset. Samassa julistuksessa taataan ihmisen oikeus elämään. Amnestyn mukaan kuolemanrangaistus loukkaa näitä molempia artikloja.
Amnesty International vastustaa kuolemanrangaistusta kaikissa tapauksissa ja poikkeuksetta, huolimatta rikoksen laadusta, tuomitun syyllisyydestä tai muista tuomittuun liittyvistä tekijöistä taikka teloitustavasta.
Lopullinen rangaistus
Kuusi kysymystä kuolemanrangaistuksesta, jotka
selventävät perusfaktoja kuolemanrangaistuksen käytöstä maailmalla.
Kuolemanrangaistus kohdistuu köyhiin ja vähemmistöihin
Kuolemanrangaistus on usein syrjivä. Suhteettoman suuri määrä kuolemantuomion saaneista on köyhiä ja etnisiin tai uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia. Kuolemantuomiot ja köyhyys liittyvät yhteen kaikkialla maailmassa, myös vauraissa valtioissa kuten Yhdysvalloissa ja Japanissa.
Kuolemanrangaistuksen ja köyhyyden on toistuvasti näytetty liittyvän yhteen. Henkilön sosiaalinen asema ja varakkuus määrittävät useammin kuolemantuomion saamista kuin tehdyn rikoksen vakavuus.
Yhdysvalloissa kuolemantuomioita langetetaan suhteellisesti enemmän tapauksissa, joissa rikoksen uhri on ollut valkoihoinen. On syyttäjästä kiinni, vaatiiko hän kuolemanrangaistusta vai vankeustuomiota. Valtaosalla kuolemaantuomituista ei ole varaa palkata omaa asianajajaa. Oikeuden määräämät asianajajat ovat alipalkattuja ja ylityöllistettyjä, eikä heillä usein ole aiempaa kokemusta kuolemanrangaistusoikeudenkäynneistä.
Saudi-Arabiassa useat kuolemaantuomitut ovat huonosti palkattuja maahanmuuttajia, joilla voi olla vaikeuksia ymmärtää oikeusprosessissa käytettyä kieltä, eivätkä he pysty palkkaamaan itselleen avustajaa. Saudi-Arabiassa, kuten myös joissain muissa Lähi-idän valtioissa, on käytössä Diyya-järjestelmä (دية). Syytetty voi lunastaa vapauden maksamalla uhrin perheelle korvauksen. Käytännössä vain varakkaat voivat tällä keinolla välttyä kuolemantuomiolta.
Nigeriassa useat kuolemaantuomitut eivät ole saaneet kunnollista oikeudenkäyntiä ja kuolemaan tuomitaan ilman pätevää näyttöä syyllisyydestä. Nigerian poliisilla ei ole resursseja selvittää rikoksia riittävän perusteellisesti ja tunnustuksia syyllisyydestä saadaan usein kiduttamalla.
Poliisit ja lakimiehet ottavat vastaan lahjuksia ja poliisit saattavat pyytää syytetyiltä esimerkiksi bensarahaa voidakseen käydä kuulustelemassa todistajia tai tarkistaa alibeja.
