Viime päivinä uusi ehdotus lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten 12 vuoden ikärajasta on aiheuttanut hämmennystä. Ehdotettu sääntely onkin varsin monimutkainen, joten tässä pähkinänkuoressa, mistä on kyse.
Katso myös Amnestyn vastaukset seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksesta usein kysyttyihin kysymyksiin täältä.
Olennaista on muistaa, että jo 15-vuotias on rikosoikeudellisesti vastuussa tekemisistään. Ehdotettu sääntely ottaisi siis huomioon nuorten keskinäiset, vapaaehtoisuuteen perustuvat tilanteet, mutta suojelisi lapsia aikuisten harjoittamalta hyväksikäytöltä. Blogissa selitetään myös tarkemmin Amnestyn eriävän mielipiteen sisältöä.
16 vuoden suojaikäraja säilyisi edelleen
Uusi 12 vuoden ikäraja tulisi nykyisen 16 vuoden suojaikärajan rinnalle. Seksuaalinen kanssakäyminen alle 12-vuotiaan kanssa olisi aina rikos, silloinkin, kun tekijä itse on vasta 15-vuotias. Jos kyseessä olisi sukupuoliyhteys, rikosnimike olisi lapsenraiskaus. Jos kyseessä olisi muu lapsen kehitystä vaarantava seksuaalinen teko, rikosnimike olisi seksuaalinen kajoaminen lapseen.
Jos ikäraja olisi korkeampi, esimerkiksi 13 vuotta, se voisi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin: päivää alle 13-vuotiaan ja päivää yli 15-vuotiaan seksikokeilut tulisivat aina rangaistavaksi hyvin vakavina rikoksina, vaikka kyse olisi täysin vapaaehtoisesta toiminnasta, joka ei vahingoita kumpaakaan osapuolta. Sukupuoliyhteytenä nimittäin pidettäisiin myös esimerkiksi suuseksiä tai sukuelinten hieromista vastakkain, jotka ovat nuorille tyypillisiä seksikokeilujen muotoja.
Kun nuorempi osapuoli on 12-15-vuotias, arvioitaisiin sitä, onko kyseessä nuorten keskinäinen, vapaaehtoisuuteen perustuva seksuaalinen kanssakäyminen. Jos on, kyse ei olisi rikoksesta. Jos uhrin ja tekijän ikäero olisi olennainen, kyse olisi aina rikoksesta. Mitä nuorempi uhri, sitä pienempää ikäeroa pidettäisiin olennaisena. Ikäeron merkitystä pitäisi aina harkita tapauskohtaisesti, joten täysin tiukkoja rajoja ei annettaisi. Yleensä rikosnimikkeinä olisi lapsenraiskaus tai seksuaalinen kajoaminen lapseen.
Sellaisia rikosnimikkeitä kuin ’lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö’ ja ’törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö’ ei enää olisi.
Lapsen aloitteellisuudelle ei tulisi antaa merkitystä
Työryhmän enemmistön ehdotuksessa annettaisiin merkitystä 12-15-vuotiaan lapsen aloitteellisuudelle seksuaalisen kanssakäymisen suhteen, vaikka toinen osapuoli olisi selvästi vanhempi aikuinen. Jos lapsi olisi aloitteellinen suhteessa selvästi vanhempaan henkilöön, teko tulisi tuomituksi lievempänä rikoksena, sukupuoliyhteytenä lapsen kanssa tai lapseen kohdistuvana seksuaalisena tekona. Lapsen aloitteellisuus ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, ettei kyseessä olisi rikos.
Kyse ei myöskään olisi siitä, että rikosta pidettäisiin lievempänä pelkästään sen takia, että lapsi olisi suostunut tekoon. Jos lapsi olisi saatu ”suostumaan” sukupuoliyhteyteen vanhemman osapuolen houkuttelun, taivuttelun tai kehottamisen seurauksena, teko tuomittaisiin lapsenraiskauksena. Tekijän iästä riippumatta lapsenraiskauksena tuomittaisiin myös se, että lapsi olisi saatu ”suostumaan” sukupuoliyhteyteen uhkailun tai väkivallan käyttämisen seurauksena.
Amnesty on jättänyt ehdotuksesta tältä osin eriävän mielipiteen. Amnestyn näkemys on, että vastuun lapsen häiriöttömästä kehityksestä tulisi aina olla selvästi vanhemmalla, aikuisella osapuolella. Vaikka lapsi ehdottaisi seksuaalista kanssakäymistä, tulisi vastuun olla aikuisella kieltäytyä siitä. Siksi pitäisi tuomita ankarammin, lapsenraiskauksesta tai seksuaalisesta kajoamisesta lapseen, silloinkin, kun lapsi on ollut aloitteellinen tai kun aikuisen aloitteellisuutta (eli houkuttelua, taivuttelua tai kehottamista) ei kyetä todistamaan.
Rangaistuksina annettaisiin lähes aina ehdottomia vankeusrangaistuksia
Nykyisin aikuisen sukupuoliyhteys alle 16-vuotiaaseen tulee yleensä tuomituksi törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä, jonka minimirangaistus on vuosi vankeutta. Viime vuosina törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistuksista noin puolet on ollut ehdollisia vankeusrangaistuksia.
Tulevaisuudessa nämä tapaukset tuomittaisiin yleensä lapsenraiskauksina, joiden minimirangaistus olisi kaksi vuotta vankeutta. Käytännössä rangaistus olisi siis aina ehdotonta vankeutta. Rangaistus voisi olla ehdollinen vain, jos rangaistus olisi tasan minimi eli kaksi vuotta vankeutta. Vaikka rangaistukset määrätään Suomessa yleensä rangaistusasteikon alapäästä, rikoksen minimirangaistuksen langettaminen on harvinaista. Esimerkiksi törkeästä raiskauksesta, jonka minimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta, on langetettu viime vuosina vain yksi ehdollinen vankeusrangaistus vuodessa. Kaikki muut rangaistukset (noin 30 tapausta vuodessa) ovat olleet ehdotonta vankeutta.
Alla on lapsenraiskaukselle ja seksuaaliselle kajoamiselle lapseen ehdotetut rangaistusasteikot, sekä näiden törkeille ja ”lieville” tekomuodoille ehdotetut asteikot. Nämä asteikot pätisivät sekä alle 12-vuotiaiden uhrien että 12-15-vuotiaiden uhrien kohdalla.
12 § Lapsenraiskaus 2 — 10 v
13 § Törkeä lapsenraiskaus 4 —12 v
14 § Sukupuoliyhteys lapsen kanssa 4 kk — 6 v
15 § Seksuaalinen kajoaminen lapseen 4 kk — 6 v
16 § Törkeä seksuaalinen kajoaminen lapseen 2 — 10 v
17 § Lapseen kohdistuva seksuaalinen teko 4 kk — 4 v
Myös 16-17-vuotiaita pitäisi suojella paremmin
Työryhmän enemmistön ehdotuksen mukaan laissa säilyisi edelleen rikosnimike ’seksuaalinen hyväksikäyttö’ (joka on eri asia kuin ’lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö’). Se koskisi valta-aseman väärinkäyttöä, joka kohdistuu 16-17-vuotiaaseen, laitoksessa hoidettavana olevaan sairaaseen tai vammaiseen henkilöön tai muuhun henkilöön, joka on hoitosuhteen tai henkisen valtasuhteen vuoksi toisesta riippuvaisessa asemassa. Jos valta-asemassa oleva taivuttelisi uhrin seksuaaliseen kanssakäymiseen, hänet tuomittaisiin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jonka rangaistusasteikko olisi 4 kuukautta — 4 vuotta vankeutta.
Amnesty on jättänyt myös seksuaalisen hyväksikäytön osalta eriävän mielipiteen. Valta-asemassa oleva tekijä voi käyttää hyväkseen toisen osapuolen luottamusta. Luottamuksen rikkominen on omiaan tekemään väkivallan teosta jopa vahingollisemman kuin muulla tavalla toteutettu seksuaalinen väkivalta, joka tuomittaisiin raiskauksena tai seksuaalisena kajoamisena. Mahdollisuus valta-aseman hyväksikäyttöön tarkoittaa siis, ettei tekijällä välttämättä ole tarvetta turvautua esimerkiksi väkivaltaan tai uhkaukseen taikka uhrin päihtymyksen, unitilan tai pelkotilan hyväksikäyttämiseen. Tämän ei pitäisi tehdä seksuaalisesta väkivallasta lievemmin rangaistavaa.
Suostumusperustaiseen seksuaalirikosten määrittelyyn siirryttäessä tulisi huomioida, että valta-aseman hyväksikäyttö estää toista muodostamasta tahtoaan vapaasti. Tällöin ei voida puhua vapaaehtoisesta osallistumisesta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Seksuaalisena hyväksikäyttönä määritellyt tilanteet olisi siksi siirrettävä raiskauksen ja seksuaalisen kajoamisen alle. Näin suojeltaisiin paremmin 16-17-vuotiaita nuoria sekä muita haavoittuvassa asemassa olevia.
Teksti: Otava Piha. Kirjoittaja työskentelee Amnestyn Suomen osastolla sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntijana.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.
Voit lukea aiheesta lisää täältä:
Usein kysytyt kysymykset: Työryhmän ehdotus raiskauslainsäädännön uudistamisesta