Yhtäkkiä maailma olikin erilainen. Kadut tyhjenivät ja vetäydyimme koteihimme. Koronaviruksen uhka teki oikeuksistamme näkyviä: kaikkien oikeus terveyteen ja elämään pakotti hallituksen rajaamaan oikeuttamme liikkumiseen ja kokoontumiseen. Näistä toimista huolimatta vielä monet sairastuvat ja kuolevat. Seuraukset ovat arvaamattomia.
Pandemian hirvittävät seuraukset
Viimeisten viikkojen aikana olemme huomanneet, miten eri tavoin virus on koskettanut ihmisiä. Osa on pystynyt tekemään työnsä etänä, osa on joutunut pyörittämään yhteiskunnan rattaita etulinjassa.
Poikkeustila on iskenyt kaikkien arkeen kovasti, mutta kaikkein kovimmin heidän, joiden tilanne on jo valmiiksi hankala.
Pandemian seuraukset ovat hirvittäviä ylikuormitetuilla pakolaisleireillä Kreikassa, jossa yhden vesipisteen jakavat tuhannet ihmiset, eikä terveydenhuoltoa ole järjestetty. Ne ovat hirvittäviä heille, jotka viruvat Iranin tai Pakistanin ääriään myöten täynnä olevissa, olosuhteiltaan epäinhimillisissä vankiloissa. Ja Afganistanin, Syyrian tai Jemenin sotien keskellä oleville ihmisille, jotka viruksen lisäksi joutuvat pelkäämään pommeja.
Suurin ryöpytys on vielä edessä
Siinä missä koronavirus heiluttaa koko maailmaa, ilmaston lämpeneminen suorastaan ravistaa ja ryöpyttää sitä lähitulevaisuudessa. Nyt meillä hyvinvointi-Suomessa on edelleen ruokaa ja sähköä. Kun ilmastokriisi iskee kunnolla, myrskyt, tulvat ja kuumuus aiheuttavat pysyvän poikkeustilan, jolloin näistäkin on pulaa. Myös meillä Suomessa.
Ilmaston lämpeneminen, lisääntyvä eriarvoisuus ja näistä johtuva, alati kasvava muuttoliike ovat vaarallinen yhdistelmä. Siihen pitää reagoida, kun se on vielä hallittavissa.
Yhteiskuntamme ovat haavoittuvaisia
Me Amnestyssa panostamme tulevaisuudessa juuri näihin kolmeen: vaadimme hiilivapaata maailmaa, vaadimme riittävää perustoimeentuloa ja vaadimme, että turvapaikanhakijoita ja pakolaisia kohdellaan ihmisinä.
Uskon, että olemme oikealla asialla. Koronavirus on hyvä muistutus siitä, että yhteiskuntamme ovat hyvin haavoittuvaisia niiden perusteita ravistavien muutosten äärellä. Ja suurin ravistus on vasta tulossa.
Teksti: Frank Johansson, Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja
Kuvitus: Oona Raadelma