Tarkkaavaisuudesta olikin viime syksynä hyötyä, kun syynäsin ajatuksissani läpi opehuoneen kahvipöydälle kasaantunutta paperipinoa. Katseeni osui Amnestyn esitteeseen. Siinä kutsuttiin opettajia ympäri Suomen osallistumaan Koulujen kirjemaratoniin: kampanjaan, jossa koululaiset kirjoittaisivat vetoomuskirjeitä ihmisoikeusloukkausten uhrien puolesta.
Syksyn 2015 kampanjassa vedottiin alaikäisinä naimisiin pakotettujen burkinalaisten tyttöjen sekä homofobisen hyökkäyksen uhriksi joutuneen kreikkalaisen Costasin puolesta.Intouduin kirjekampanjasta heti. Sen sijaan, että pitäisin tunneillani tietovisaa ihmisoikeuksista tai kauhistelisimme koko luokan voimin (mutta voimattomina) maailman eriarvoisuutta, pääsisivät oppilaat itse toimimaan ihmisoikeuksien puolesta. Eikä kyseessä olisi mikään leikki, vaan todellinen vaikuttaminen.
Kaksi ysiluokkaa osallistui maratonille
Osallistuin kirjemaratoniin kahden ysiluokan kanssa. Tutustuimme uskonnontunneillani Amnestyn materiaaleja hyödyntäen yleisesti ihmisoikeuksiin sekä niihin kahteen ihmisoikeusloukkaukseen, joiden kohteeksi joutuneiden puolesta kirjemaratonissa vedottiin.
Oppilaat saivat valita kahdesta tapauksesta toisen. Lisäksi he saivat päättää kirjoittaisivatko virallisen vetoomuskirjeen Burkina Fason tai Kreikan ministerille vai solidaarisuuskirjeen ihmisille, joiden oikeuksia oli loukattu . Koska kirjeitä toivottiin englanniksi, pyysin yhteistyökumppaneikseni kummankin luokan englannin opettajat, ja oppilaat jatkoivat kirjeiden työstämistä englannintunneilla. Lopuksi jokainen sai vielä itse päättää lähettääkö kirjeensä vai ei. Suurin osa antoi kirjeensä lähetettäväksi.
Kutsu vierailulle suurlähetystöön
Kuvittelin ajattelevani kirjemaratonia seuraavan kerran vasta vuoden kuluttua, kun se syksyn tullen pyörähtäisi taas käyntiin Suomen kouluissa. Joulun jälkeen minulle kuitenkin yllättäen soitettiin Amnestyn Suomen osaston toimistolta Helsingistä. Kampanjaan osallistuneita mikkeliläisiä oppilaita toivottiin vierailulle Kreikan suurlähetystöön, missä he luovuttaisivat kaikki Costasin puolesta Suomessa kirjoitetut vetoomuskirjeet.
Pieni delegaatiomme Mikkelin Lyseon ja Kalevankankaan kouluista nousi eräänä kesää enteilevänä toukokuun aamuna pääkaupunkia kohti kiitävään junaan. Edessä oli ainutlaatuinen päivä. Amnestyn vieraina pääsimme tapaamaan suurlähettiläs Dimitrios Karabaliksen ja keskustelemaan hänen kanssaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tilanteesta niin Kreikassa kuin Suomessakin. Oppilaat kertoivat suurlähettiläälle Kirjemaratoniin osallistumisesta ja luovuttivat lopuksi vetoomuskirjeet virallisin kädenpuristuksin. Elämyksestä riitti kerrattavaa kotimatkalle saakka.
Uusi opetussuunnitelma korostaa kokemuksia
Uudessa opetussuunnitelmassa korostetaan kokemuksia ja elämyksiä osana oppimisen prosesseja. Kirjeiden kirjoittamisessa elämyksellisyys nivoutui uuden asian opiskeluun kuin itsestään. Ihmisoikeusloukkauksia kokeneet ihmiset tuntuivat koskettavan oppilaita tavallista syvemmin, kun he pääsivät itse ottamaan uhreihin yhteyttä tai vetoamaan heidän puolestaan. Oppilaat olivat myös vaikuttuneita siitä, että vetoomuskirjeillä on aikaisemmin pystytty vapauttamaan heikoin tai väärin perustein vangittuja ihmisiä.
Nuorille tulee usein tunne, että omien tekojen mittasuhteet ovat globaalissa maailmassa mitättömän pienet. Uskon, että kampanja sai usean oppilaan ajattelemaan, että merkitystä voi olla yksittäiselläkin äänellä, sillä sen rinnalle saattaa liittyä suuri kuoro.
Ilmiökeskeistä oppimista parhaimmillaan
Kirjemaratoniin osallistuminen on oiva tilaisuus järjestää koulussa ainerajat ylittävä, ilmiökeskeiseen oppimiseen tähtäävä projekti. Ihmisoikeuksista opitaan peruskoulussa ennen kaikkea historian, yhteiskuntaopin, uskonnon ja elämänkatsomusopin tunneilla. Toisaalta vetoomuskirjeiden kirjoittamisen voisi luontevasti liittää joko äidinkielen tai englannin tuntiin, jonka aiheena on muodollisen kirjeen kirjoittaminen.
Ihmisoikeudet ovat toki jo itsessään pohja, johon Suomen kouluissa tehtävä arvokasvatus nojaa. Sikäli kirjemaratonista voi hyvin tehdä vaikka koko koulun projektin. Oman kokemukseni perusteella kannustan kouluja osallistumaan kirjemaratoniin. Se on helppoa, opettavaista ja elämyksellistä.
Helena McKeough osallistui kahden luokan kanssa Koulujen kirjemaratoniin syksyllä 2015.
Amnestyn blogissa ilmaistut näkemykset ovat kirjoittajan omia, eivätkä välttämättä edusta järjestön virallista kantaa.